Muuntele sääntöjärjestelmää

Haaste: erota muunnelma uudesta pelistä

Sääntömuunnelman kiinnostavin piirre on sen rajallisuus. Kun vaihdat samalla hinnat, vuorojärjestyksen ja voittotavan, saatat tehdä kelvollisen uuden pelin, mutta et enää tiedä, mikä muutos vaikutti havaintoon. Valitse siis ensin yksi kysymys. Haluatko tietää, nopeuttaako avoin tieto suunnittelua, jakaako aloittajan vaihtuminen mahdollisuuksia tasaisemmin vai estääkö varastoraja pitkäjänteistä säästämistä? Jokainen näistä tarvitsee oman kokeensa.

Kaikki tämän sivun muunnelmat ovat sivuston alkuperäisiä kokeiluja. Ne eivät ole virallisia lisäsääntöjä Catanin, Carcassonnen, Dominionin tai muiden kaupallisten pelien käyttöön. Nämä pelit voivat toimia keskustelun vertailukohtina, mutta tarkat kokeet toteutetaan alla kuvatuilla pienillä prototyypeillä. Jos sovellat ajatusta omaan peli-iltaan, sovi siitä etukäteen ja anna osallistujille mahdollisuus valita myös tavallinen sääntöversio.

Koe A: varastoon mahtuu vähemmän

Käytä suunnitteluhaastesivun täydentyvää kolmen kierroksen taloutta. Pelaaja aloittaa kuudella resurssilla, valitsee kierroksittain A:n, B:n tai tauon ja saa kahden viimeisen kierroksen alussa kaksi uutta resurssia. A maksaa kaksi ja tuottaa kolme, B maksaa kolme ja tuottaa viisi. Lopun resurssit ovat pisteen arvoisia. Vertailussa varastoraja on kuusi; kokeessa neljä, ja ylimenevät resurssit palautetaan myös alussa.

Testaa ennustetta, jonka mukaan pienempi varasto lisää välitöntä kuluttamista. Kirjaa palautettu ylijäämä ja jokaisen kierroksen loppuvarasto. Älä lisää samalla uutta tapaa vaihtaa resursseja pisteiksi. Jos pelaaja sanoo joutuvansa aina valitsemaan B:n, tutki toteutuneet vaihtoehdot ennen päätelmää. Vahva tunne pakosta voi kertoa aidosta rakenteellisesta ongelmasta, mutta se voi syntyä myös siitä, ettei loppuresurssien pistearvo näy ohjeessa riittävän selvästi.

Täydet säännöt ja kirjausohje ovat suunnitteluhaasteessa. Tämä koe on tarkoituksella yksinkertainen. Sen avulla opit tunnistamaan, miten varastoraja vaikuttaa samaan aikaan saatavilla olevaan määrään ja ylivuodon uhkaan. Älä väitä erottaneesi näitä vaikutuksia ilman erillistä jatkokoetta, jossa aloitusmäärä pidetään samana.

Koe B: aloittaja vaihtuu

Tee kahdelle pelaajalle kolmen kierroksen pariprototyyppi. Molemmat aloittavat kuudella resurssilla eikä uusia tule. Jokaisen kierroksen alussa pöydälle asetetaan yksi Hanke X ja yksi Hanke Y. X maksaa kaksi ja tuottaa neljä pistettä; Y maksaa yhden ja tuottaa yhden pisteen. Pelaajat saavat vuorollaan hankkia yhden jäljellä olevan hankkeen tai pitää tauon. Hankittu kortti poistuu siltä kierrokselta. Lopuksi käyttämättömistä resursseista saa yhden pisteen kustakin.

Vertailuversiossa sama pelaaja aloittaa kaikki kolme kierrosta. Kokeiluversiossa aloitusjärjestys on P1, P2, P1. Pelaa seuraava vertailupari niin, että P2 on ensimmäinen aloittaja. Kirjaa, kumpi sai X:n ja jäikö toiselle mahdollisuus toteuttaa suunnitelmansa. Älä tasaa pisteitä ylimääräisellä loppubonuksella, koska silloin muuttaisit kahta sääntöä. Muista, että kolmella kierroksella joku aloittaa väistämättä kahdesti: vuorottelu ei yksin tarkoita täydellistä symmetriaa.

Koe C: seuraava tavoite näkyy aiemmin

Piirrä kolme tavoitekorttia määrättyyn järjestykseen: punainen, vihreä, punainen. Pelaa yksin kolme kierrosta. Jokaisen kierroksen alussa saat yhden punaisen ja yhden vihreän merkin; saat säilyttää käyttämättömät. Kierroksella voit käyttää joko yhden punaisen, yhden vihreän tai olla käyttämättä. Käytetty merkki antaa yhden pisteen sekä kaksi lisäpistettä, jos väri vastaa kierroksen tavoitetta. Lopun merkit eivät tuota pisteitä.

Vertailuversiossa kierroksen tavoite paljastetaan vasta valinnan jälkeen. Kokeiluversiossa seuraavan kierroksen tavoite paljastetaan nykyisen kierroksen lopussa, ja ensimmäinen tavoite näytetään ennen ensimmäistä valintaa. Näin pelaaja tuntee kunkin tavoitteen ennen päätöstään. Tavoitteiden järjestys pysyy samana. Kirjaa päätösaika ja osumat. Kokeen jälkeen kysy, muuttiko tieto suunnitelmaa vai tekikö se vain oikean valinnan ilmeiseksi.

Sama tavoitejärjestys parantaa rakenteellista vertailua mutta tuo muistivaikutuksen. Kun pelaaja tuntee järjestyksen, piilotettu versio ei ole hänelle enää aidosti piilotettu. Käytä siksi ensimmäisessä vertailussa eri testaajia tai merkitse toisto nimenomaan oppimiskokeeksi. Älä esitä muistamisen tuottamaa parannusta tiedon paljastussäännön puhtaana vaikutuksena. Pienen testin rehellinen rajoitus on hyödyllisempi kuin vahva mutta virheellinen johtopäätös.

Tulkinta: miltä muutos tuntui ja mitä se teki?

Kirjoita jokaisesta kokeesta kaksi erillistä havaintoa: toteutunut tapahtuma ja pelaajan kokemus. ”P2 sai X:n kerran” on tapahtuma. ”Minulla oli enemmän vaikutusvaltaa” on kokemus. Kumpikaan ei yksin kuvaa koko järjestelmää. Jos kokemukset eroavat toteutuneesta jaosta, älä hylkää niitä väärinä. Selvitä, näkyikö vaihtoehto, ymmärrettiinkö kustannus ja tuntuiko päätöksen seurauksella olevan merkitystä.

Sid Sacksonin A Gamut of Games, Katie Salenin ja Eric Zimmermanin Rules of Play sekä Raph Kosterin A Theory of Fun for Game Design tarjoavat erilaisia tapoja ajatella sääntöjä ja oppimista. Niiden rinnalla oma testikortti saa olla hyvin arkinen. Kirjaa version tunnus, muuttuva lause, odotettu vaikutus ja havaittu poikkeus. Säilytä myös epäonnistunut muunnelma: se kertoo, minkä ongelman olet jo kokeillut ratkaista.